Kolme minuuttia

Luin joskus aikoinaan jutun kilpa-aerobiccaajasta, joka kertoi että onhan se aika hullua treenata kuukausikaupalla kolmen minuutin esitystä varten. Haastattelu ja etenkin tuo lause on painautunu mun verkkokalvoihin sen takia, että se osoittaa suurta sitoutumista ja uskoa omaan asiaan. Hiot, väännät ja treenaat uudestaan ja uudestaan samaa koreografiaa ja kun h-hetki koittaa on se kolmessa minuutissa ohi. Jonkun mielestä voisi tuntua turhauttavalta, mutta mun mielestä tohon tarvitaan kunnianhimoa.

Viime viikolla oltiin Haloo Helsingin kanssa Kummien konsertissa, johon meni 12 tuntia kolmen minuutin esityksen takia. Suuri osa tuosta ajasta oli odottamista maailman pienimmässä pukuhuoneessa. Energiaa paloi turhaan, tunnelma alkoi ymmärrettävästi olla levoton ja rumpali oli vielä kaupan päälle todella kipeä. Mutta kun itse h-hetki koitti oli koko bändi aivan täpinöissä ja taas täynnä energiaa. Oli ihan mahtava huomata, että esiintymisen jälkeen adrenaliini virtasi ja kaikkien suulla oli iso hymy.


Kummassakin tapauksessa tätä tehdään juuri tuon kolmen minuutin takia (ja ehkä muutaman muun minuutin)!

viisi minuuttia esitykseen

Eräs oli hieman siipi maassa, koska oli kipeenä